Mä oon Hope, Hope Williams! Pelätkää mua. Olen pelottava. Ja isäni pelottais teiän isät ihan kananlihalle.



Olen siis Hope. Olen 13 vuotta vanha, ja asun Midnightshadows-street 6A kadulla Ravenin kanssa.
Ei, Raven ei ole isäni. Hän vaan on holhoojani, ja hän kouluttaa minusta valtiatarta.
Oikea isäni on itse Saatana. En ole ikinä nähnyt häntä, mutta mitä Raven on kertonut minulle, hän on mahtava mies, ja jonain päivänä minä vielä perisin hänen valtakuntansa ja kruunun. Minusta tulee vielä joskus Helvetin Valtiatar.



Voisin kai kertoa jotain Ravenistakin. Raven on vanha mies, ja hänellä on hyvin likainen mielikuvitus. Hän opettaa mulle kaikki tiedot ja taidot, mitkä tarvitsen että pääsisin joskus hallitsemaan Helvettiä.
Hänellä on aina ollut tuo sama puku päällään, niin kauan kuin siis muistan. Kun olen kysynyt että miksi, hän on läppäisyt poskeani, ja opettanut että jos haluan valtiattereksi, minun ei tule kysellä asioita, nussia pilkkua siis.



Paskin homma, mitä joudun kestämään asuessani Ravenin kanssa on varmaan se että hän ei vie minua koskaan vaateostoksille. Ja joudun käyttämään huussia! Hyi että se haisee. Ensimmäinen päätökseni Helvetissä on että poistan huussit rikkailta ja laitan kaikki köyhät paskat käyttämään niitä.



Tavallisen koulun lisäksi joka ilta Raven pysäyttää kellon, ja istumme olohuoneen lattialle. Hän lukee minulle Suurta Vääryyden kirjaa, josta hän joka ilta opettaa minulle yhden uuden asian.
Koulu ja opettajat ovat tylsiä verrattuna Ravenin opetuksiin.



Yksi asioista minkä hän opetti minulle jo hyvin nuorena, on se että halaaminen on hyvien ihmisten teko. Sitä ei saa tehdä. Muu läheisyys, kuten suuteleminen ja seksi on sallittua, mutta halaaminen osoittaa välittämistä, mikä on kielletty. En vieläkään vain pysty muistamaan sitä sääntöä, ja Raven rankaisee minua usein sen takia.



Seksistä puheenollen. Yksi hyvin tärkeä asia, mikä minun täytyy tietää valtiattarena, on se että minun täytyy hankkia perillinen. Jos en saa hankittua perillistä, koko Helvetti saattaisi tuhoutua. Mutta tarkkailtuani Ravenin ja hänen naistensa hommia, olen todennut että kyllä minä lapsia vielä joskus saisin. Haluan vielä joskus kokea tuollaista kiihkoa ja intohimoa.



Elämäni oli kunnossa! Kohta hallitsisin koko maailmaa. Kunhan vain täyttäisin 16 vuotta, niin voisin muuttaa asumaan Helvettiin ja hallita kaikkea. Silti minulla olisi vielä paljon opittavaa. Mutta voisiko Helvetin tavoille oppiminen olla niin vaikeaa?



Ilmeisesti voi. Yöllä kun olin nukkumassa, Raven hiipi olohuoneeseen, sytytti uhrialttarin kynttilät ja polvistui.
"Herra, tyttö on kohta valmis"
"Oletko aivan varma?"
"Kyllä, olen kouluttanut hänet hyvin, ja hän on oppinut tavoille"
"Voin aistia että pian tulee tapahtumaan jotain joka saattaa muuttaa suunnitelmamme. Pidä silmällä tyttöä, mikään ei saa pilata tulevaisuuden suunnitelmia. Ja jos niin käy, Helvetti on tuhon oma. Samoin sinä."
"Kyllä Herra, pidän häntä silmällä, mutta en usko että mikään voisi pilata tyttöä, ja muuttaa hänen mielikuvaansa maailmasta"
"Älä väitä minulle vastaan!! Nyt kun olet ymmärtänyt tehtäväsi, mene!"
"Selvä Herra"