Olen Hope ja ja... en tiedä.. olen Helvetin tuleva valtiatar. Siinä kaikki mitä tiedän. Ihan kuin päässäni oleva korppu olisi tyhjennyt. En muista mitään menneisyydestäni. Mikä on sukunimeni? Lempiruokani?
Kuka oikeasti olen?



Opin kuitenkin koko ajan uutta. Olen lukenut jo todella kauan, en tiedä kuinka kauan, Suurta Vääryyden kirjaa, ja olen oppinut kaikki tiedot mitä tarvitsen tullakseni Helvetin valtiattareksi.. Kun vallitsen maailmaa, kaikki hyvä tulee katoamaan.
Vaikka on kiva tietää että tulee hallitsemaan maailmaa, silti, haluaisin tietää kuka oikeasti olen..



En ole nähnyt ketään. Ruokaa olen saanut mysteerisen oven kautta, ja en tiedä minne se vie. Kieltämättä, on aika tylsää vaan asua huoneessa jossa on vessa ja suihku. Oon koittanut puhua itsekseni, mutta se alkoi kyllästyttää ja lopetin.



Nukun lattialla, sillä sänkyä mulla ei ole. Ei edes peittoa tai patjaa. En muista milloin olisin viimeksi nukkunut yöuneni kunnolla.. Päässäni pyörii vaan ajatuksia, ja yritän kaivaa aivoistani tiedon että millainen menneisyyteni oli. Suuren Vääryyden kirjan tiedot ovat tarpeellisia, mutta mutta.. milloin pääsen käyttämään tietojani, millainen on ulkomaailma?



Kuulin narahduksen huoneen ulkopuolelta. Oven kahvaan tartuttiin ja painettiin alas, ovi aukesi. Katsoin kuka seisoi ovella. Mies, jolla oli pelottava maski suunsa edessä.
"Kuka olet? Ja mitä sä täällä teet?!", kysyin ja suorastaan huusin. Oli mahtavaa puhua.
"Teidän korkeutenne, olen Raven. Ette varmaan muista minua, sillä olette kokeneet muistinmenetyksen. Minulla oli tehtävänä kouluttaa teistä valtiatar Helvettiin", Raven vastasi.



"Eli sä tiedät kaiken musta? Mun lempi matkalaukunki?", kysyin.
"Kai sen niin voi sanoa. Mutta muistattehan korkeutenne, että Suuren Vääryyden kirjassa kielletään turha uteleminen ja kysely..", Raven aloitti..
"KYLLÄ MÄ TUNNEN SUUREN VÄÄRYYDEN KIRJAN! ÄLÄ SAARNAA MULLE SIITÄ!", huusin.
"Anteeksi korkeutenne kun kyseenalaistin tietojanne. Kuitenkin, tänään on suuri päivä. Tänään teistä tulee täysi-ikäinen ja pääsette ulkomaailmaan viimeiseen koetukseen ennen kuin teistä voi tulla Helvetin valtiatar", Raven kertoi.
"Mahtavaa..", vastasin. Raven käveli ovesta ulos, ja viittoi että seuraisin sitä.



Raven antoi mulle vaatteet, ja käski pukeutua niihin.. Musta kaapu, jännää. Sitten Raven vei mut huoneeseen, joka oli musta ja kynttilöitä täynnä. Huoneen keskellä oli kakku, jossa oli 16 kynttilää.
"Puhaltakaa kynttilät teidän korkeutenne", Raven neuvoi ja otin suuren henkäyksen ja..



puhalsin kynttilät sammuksiin. Tunsin jännän tunteen sisälläni. Raven käveli eteeni, ja sitoi silmieni eteen mustan huivin. En nähnyt mitään. Sisälläni kuohusi ja sitten kaikki pimeni. Pum. Tunsin kun jalkani kasvoivat ja kuinka kasvoin pituutta.
Olin sweet sixteen.



Halusin kovasti nähdä millainen musta oli kasvanut, mutta en nähnyt vieläkään mitään.
Kun yritin ottaa siteen pois, Raven huusi etten saa ottaa pois sitä. Mitä nyt tapahtuisi? No, Raven tarttui kädestäni kiinni ja talutti minua jonnekin. Hän puki takin päälleni ja laittoi kengät jalkani.
Vihdoinkin pääsisin ulkomaailmaan ja viimeiseen koetukseen!



Ulkona oli kylmä, tärisin ja hampaani kalkattivat. Minne se vei mua? Kunnes me pysähdyttiin ja Raven auttoi mut ilmeisesti autoon, koska haistoin bensan. Ovi pamautettiin kiinni. Mihin hemmettiin me oltii menossa. Auto käynnistyi ja lähti matkaan.
Vaikka tänään tapahtuikin paljon, en silti vieläkään tiedä kuka oon oikeesti? Kuka on Hope?